Sunnuntai 13.102024

Torstaina 10.10 olin korjaamassa peräkärryn  sulkua. Tein virheen, kärry keikahti ja putosin vauhdilla kovalle maalle. Ehdin kuitenkin huutamaan apua ylemmiltä voimilta, kutsusanana oli Perkele!

Valitsin siis Hyvän ja Pahan taistelussa tuon pahuuden puolen. Putinia en kuitenkaan siihen hätään muistanut ja ehkä automaattisesti ajattelin, että avunpyyntö ei ulottuisi ihan Moskovaan asti. Perkele on aina lähellä, eikä kukaan ammu sitä alas.

Apua tuli sen verran, että pää ei jäiseen maahan komahtanut. Eikä edes käsi mennyt poikki, kun ei väliin ehtinyt.

Kosketus oli kuitenkin kova, ja hetken ajaksi tuli mieleeni elämän lyhyys, ehdin pelätä, että nyt jäi kyllä ihmiskunnan loppu näkemättä. Ei tuoreen Nobelin rauhanpalkinnon ansiosta, vaan ihan omaa tyhmyyttäni.

Jonkin aikaa katsoin selvinneeni kutsumani avunantajan avulla. Eikä mieleeni heti tullut, että hyvyyden korkein edustaja oli jälleen kerran tarpeeton ja voimaton.

Muutaman päivän aika olen kuitenkin huomannut, että Jumala ei ole tuomiotaan säästänyt ihan tuomiopäivään asti. Kivut ovat sitä luokkaa, että on todella pakko katua kutsua väärälle ja nimenomaan vääryyden ja pahuuden voimalle.

Eli voin nyt kokemuksesta sanoa, että Pahaan ei kannata luottaa. Se voi säästää pikkusormen ja vaikka nupinkin, mutta vie kyllä mennessään kaiken muun. Tai ainakin Hyvyyden hallitsija näyttää, että Pahaan ei olisi pitänyt luottaa.

29 kommenttia On Sunnuntai 13.102024

Kirjoita kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer

Sliding Sidebar