Olen politiikan tutkimuksen professori (eläkkeellä v. 2011 lähtien). Minulla on reilu neljänkymmenen vuoden ura valtio-opin ja kansainvälisen politiikan opettajana (eri tehtävissä lehtorista professoriin) ja kansainvälisen politiikan tutkijana. Olen hoitanut professorin virkoja Tampereen (sekä valtio-opin että kansainvälisen politiikan) yliopistossa, Helsingin yliopistossa ja Lapin yliopistossa. Lisäksi olen ollut väliaikaisena viranhoitajana Jyväskylän yliopistossa. Olen ollut myös parina vuotena tutkijavieraana Lontoossa (LSE) ja Los Angelesissa (UCLA).

Kävin koko kansakoulun (7 v. + jatkokoulu 2 kk), sen jälkeen kansanopiston ja kansankorkeakoulun 1963-65 (Niittylahti, Pohjois-Karjala). Sen jälkeen aloitin vuoden 1965 syksyllä opiskelun Yhteiskunnallisen Korkeakoulun yhteiskunnallisessa opetusjaostossa, sosionomin tutkinnon jälkeen aloitin maisteriopinnot yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 1967 syksyllä. Väittelin kansainvälisessä politiikassa kansainvälisen jännityksen mittaamista käsitelleellä väitöskirjalla keväällä 1974. Valtio-oppia olen opettanut lehtorina, apulaisprofessorina ja professorina; pääsuuntautuminen on kuitenkin ollut kansainvälinen politiikka, jossa olen ollut joko professorin viran hoitajana tai nimitettynä professorina. Lisäksi olen ollut Tampereella toimivan Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen (Tapri) johtajana ja erikoistutkijana. Julkaisutoimintani on varsin laaja ja monipuolinen.

Eläkkeelle siirtymisen jälkeen olin useita vuosia omaishoitajana akateemisen yhteisön ulkopuolella tekemättä mitään tieteellistä tutkimusta. Vuoden 2019 lopulla voin aloittaa uudelleen tutkimustyön. Sen jälkeen on valmistunut kolme teosta, joista yksi — ”Moniulotteinen ulkopolitiikka” — ilmestyi vuoden 2022 lopussa, ja kaksi muuta — ”Hyvä, paha, ystävä, vihollinen”, toinen uudistettu laitos; sekä” Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen — sosiaalisen järjestyksen ideat sivilisaatioiden syntyvaiheissa” ilmestyvät vuoden 2023 aikana.

Huomioni ja samalla tämän kotisivun pääasiana on Suomen ulkopolitiikan tulevaisuus. Siinä nimenomaan ulkopolitiikan itsenäisyys (tai toimijuus tai liikkumavara) on Suomi Naton jäsen tai ei. Minulla ei ole mitään selvää kantaa itse jäsenyyteen, mutta en usko asevaraisen turvallisuuden olevan kestävä ratkaisu Suomen ja kansakunnan elämän jatkumisen kannalta tai ainoa oikea vaihtoehto ristiriitojen ratkaisemiseksi maailmanpolitiikassa ylipäätään. Sodan käyttäminen poliittisten päämäärien edistämiseen (hyökkäys) on kiellettyä sekä aikaisemmissa kansainvälisissä sopimuksissa (Briand-Kellogg 1928) että YK:n peruskirjassa. Suvereenin valtion ja muunkin hyökkäyksen kohteena olevan ryhmän puolustautuminen myös aseellisin voimin on sen sijaan hyväksyttävä ja välttämätön, joskin YK:lla on siinä peruskirjan mukaan päävastuu.

Pienen valtion ulkopolitiikka on aina haasteellista, ja tämä haasteellisuus pikemmin kasvaa kuin vähenee jatkossa. Liittoutuminen ei tee ulkopolitiikkaa tarpeettomaksi, vaan pikemmin lisää sen vaativuutta ja tarpeellisuutta entisestäänkin. Itsenäinen ulkopolitiikka on mahdollista myös Naton jäsenenä. Kaikilla jäsenmailla on oikeus itsenäiseen ulkopolitiikkaan, ja esimerkiksi Turkki harjoittaa sellaista monellakin tapaa. Suomella tuskin on käytännössä samaa liikkumavaraa.

Olen myös kiinnostunut ja huolestunut edustuksellisen demokratian tilasta ja tulevaisuudesta sekä yleensä että myös Suomen osalta. Demokratian tulevaisuuden puolesta tehtävän vaativan työn pääpaino on kunkin valtakunnan sisällä. Demokratiat saattavat olla menestyksellisiä maailmanpolitiikassa, mutta niiden sisäinen rapautuminen on uhkaava mahdollisuus. Siinä suhteessa elämme vaarallisia aikoja. Varsinkin kun ehkä jatkuva sota liittokuntien tai maailmanpoliittisen ”suuralueiden” välialueilla uhkaa vääristää terveen poliittisen kehityksen myös demokratioiden piirissä, tavalla josta George Orwell teoksessaan 1984 (Nineteen eighty-four) varoitti. Tutkijana ja kriittisenä ajattelijana en ole sitoutunut minkään puolueen kannattajaksi. En kuitenkaan tuomitse kenenkään muun poliittista tai muuta maailmankatsomusta, olen valmis keskustelemaan kenen kanssa tahansa.

JULKAISUJA

Missä on Suomi? Suomen kansallisen identiteettipolitiikan historia ja geopolitiikka Tampere: Vastapaino 2000 (yhdessä Sami Moision kanssa)

The Enemy with a Thousand Faces. Westport, CT: Praeger 2000.

Ideas of Social Order in the Ancient World. Westport, CT: Greenwood Press 1998.

International Tension: An Application of Cohesion Theory and Event Analysis to East-West Relations during the Post-War Years. Institute of Political Science, University of Tampere, 1975 (väitöskirja)

Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. (Toinen uudistettu laitos). (Ilmestyy 2023) (I painos 1991)

Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen — sosiaalisen järjestyksen ideat sivilisaatioiden syntyvaiheissa. (Ilmestyy 2023).

Moniulotteinen ulkopolitiikka — johdatus ulkopolitiikan tutkimukseen ja pohdintaan. Helsinki: BoD 2022. Kirjan esittely kotisivulla.

Aseidenriisunta ja työ: Lucas lentokonetehtaan luottamusmiesten kampanja. Institute of Political Science, University of Jyväskylä, 1981.

Päiväkirja

Aloitan (20.11.2023) päiväkirjan pitämisen, kuitenkin vain käynnissä olevien tutkimushankkeideni vuoksi. Kun niitä on useampia, lukemisen ja muistiinpanojen sekä ajankohtaishavaintojen tekeminen ja varsinkin niiden pitäminen jossain järjestyksessä tai edes muistissa on hankalaa. Kokeilen tätä välinettä ja toivon että siitä on apua työlleni. Jos joku haluaa seurata tätä prosessia, siinä voi tulla eteen erilaisia ideoita, joista en voi varmuudella sanoa, onko niillä käyttöä hankkeissani vaiko ei. Se tarkoittaa minua kiinnostavien ajankohtaisilmiöiden ja niihin liittyvän keskustelun seurantaa ja jossain määrin myös välittömiä kannanottojani niihin.

Käynnissä olevista hankkeista voin mainita seuraavat (kirjallisuusvinkit ja mahdolliset ideat voi lähettää minulle osoitteella vilho.harle@gmail.com – kiitän niistä etukäteen ja toivon yhteistyön syntymistä muutenkin):

1. Hyvä, paha, ystävä, vihollinen (II uudistettu laitos; Rosebud 2023) valmistumisen jälkeinen hyvän ja pahan taistelun poliittisen retoriikan kehitys, pääsääntöisesti kuitenkin vain Suomen osalta. Erityinen huomio kohdistuu presidentinvaalien (2024) kampanjoihin, mukaan lukien ehdokkaiden aiemmat kirjoitukset ja julkaisut. Tähän kuuluu myös Suomen ulkopolitiikka varsinkin Nato-Suomessa (unohtamatta aikaisempaa ulkopolitiikkaa).
2. Suomen rooli ja osallistuminen (läntisen suuralueen) maailmanpoliittiseen suuralueiden väliseen valtakamppailuun. Tämä jatkaa Kanava 3/2023 julkaistua esseetäni. Katson suuraluepolitiikan ylittävän Nato-jäsenyyden velvoitteet (maanpuolustusvelvollisuus Suomen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi sekä avunantovelvollisuus jonkun Nato-maan joutuessa hyökkäyksen kohteeksi) tuomalla mukaan Läntisen suuralueen hyökkäävän (offensiivisen) toiminnan Nato-alueen ulkopuolella. Siis Suomen osallistumisen kaikkiin Läntisen suuralueen interventioihin ihmisoikeuksien edistämiseksi (läntisen suuralueen ulkopuolella) tai suoraan sotilaalliseen tai valtapoliittiseen toimintaan samoin Läntisen suuralueen vihollisia tai vastapelaajia vastaan.
3. Ensimmäiseen pääteemaan liittyvänä tukipolkuna kysymys historiapolitiikasta, historian kirjoittamisesta ja tulkinnasta kullakin hetkellä ajankohtaisten poliittisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Tämä koskee ensimmäistä pääteemaa ”Suomen” ja ”Venäjän” välisen ikiaikaisen taistelun ja vihollisuuden osalta.
4. Mahdollinen mutta ei varma hanke: Sami Moision kanssa kirjoittamani teoksen ”Missä on Suomi? (Vastapaino 2000) uudistetun painoksen työstäminen. Jos hanke lähtee liikkeelle, sillä on yhteys hankkeisiin 1 ja 3.