Tämä teksti perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: Bod 2022) sekä kotisivullani olevaan muuhun Suomen ulkopolitiikkaa koskevaan aineistoon. Tämä esitys on kirjoitettu Pohjanranta-keskuksen järjestämien Pohjanranta-seminaarien tarpeisiin ja esittelyihin, joten julkaistavan tieteellisen artikkelin vaatimia lähdeviitteitä ei tässä ole, dokumentointi tulee esiin mainituista aiemmista julkaisuista. Kirjoitusta saa käyttää vapaasti lähde asianmukaisesti mainitsemalla. Jos puhutaan Suomen ulkopolitiikan muutoksista, ulkopolitiikkaa pitää tarkastella kokonaisuutena. Pelkkä ”linjasta” puhuminen ei riitä. ”Linjapuheessa” Suomen ulkopolitiikka oli aluksi ”pysyttäytymistä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella” (Paasikivi), sen jälkeen puolueettomuutta/puolueettomuuspolitiikkaa (Kekkonen), liittoutumattomuutta (Halonen), …
Avainsana: Ulkopolitiikka
Vilho Harle, politiikan tutkimuksen (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi emeritusprofessori. Alustus Pohjanranta-seminaarissa Tampereella 11.8.2023 Perustuu teoksiini Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Toinen uudistettu laitos (Helsinki: Rosebud 2023) sekä Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen (Helsinki: Rosebud. Ilmestyy, syksy 2023). Käyttämäni moniulotteiden ulkopolitiikan tutkimuksen lähestymistapa kiinnittää huomion ulkopolitiikan kolmeen toiminta-areenaan: kansainväliseen järjestelmään, kansainväliseen yhteisöön ja maailmanyhteisöön. Perinteinen ja vallitseva tapa puhua ulkopolitiikasta on nähdä se valtion kansallisen edun (erityisesti turvallisuuden) ajamisena suhteessa toisiin valtioihin. Sen mukaan ulkopolitiikka tapahtuu kansainvälisessä …
[1] Vilho Harle, politiikan tutkimuksen emeritusprofessori (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi) Alustus Pohjanranta-seminaarissa 4.8.2023 (Helsinki) Esitelmä perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja myös kotisivullani julkaisemaani (kirjaa täydentävään) aiempaan tutkimukseen. Tämän alustuksen alkupuolen teksti on tiivistelmä artikkelistani ”Suomen ulkopolitiikan muutos moniulotteisen viitekehyksen valossa”, Kosmopolis 2/2023 (luettavissa vapaasti www.ni,kosmopolis.fi). Suuraluepolitiikan ideaa esittelen tarkemmin artikkelissani ”Kaksinapaisen maailman paluu? Kanava 3/2023 ss. 12–18. Ulkopolitiikan muutoksesta puhutaan usein ja oikeastaan aina ulkopoliittisen linjan muutoksena. Suomen linjaa jatkosodan jälkeisinä vuosina, J.K. Paasikiven aikaan, voi …
Tämä kirjoitus ei sisältynyt teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka – johdatus ulkopolitiikan tutkimukseen ja pohdintaan (BoD 2022). Tämä teksti on vapaasti käytettävissä akateemisen sääntöjen mukaisesti, lähde mainiten. Muussa käytössä, esimerkiksi sanomalehtikirjoituksessa riittää, että lähde mainitaan yleisellä tasolla (esim. professori Vilho Harlen kotisivulla julkaistussa artikkelissa) Viittaa tähän nettiartikkeliin: Harle, Vilho (2023). ”Urho Kaleva Kekkosen moniulotteinen ulkopolitiikka puheaineiston valossa”. www.vilhoharle.fi —- Urho Kekkonen (1900–1986) valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1926 ja väitteli lakitieteen tohtoriksi 1936. Opiskeluaikanaan hän oli mukana kansallismielisessä ylioppilaspolitiikassa toimen Akateemisessa Karjala-Seurassa (AKS). Kansan …
Teokseni Moniulotteinen ulkopolitiikka – johdatus ulkopolitiikan tutkimukseen ja pohdintaan (BoD 2022) tarkasteli Suomen sodanjälkeisten presidenttien (Paasikivi, Kekkonen, Halonen ja Niinistö) esimerkkeinä moniulotteisen viitekehyksen käyttämistä ulkopolitiikan tutkimuksessa. Koska osa tekstistä oli poistettava kirjan sivumäärää koskevien rajoitusten vuoksi, Paasikiven ja Kekkosen puheaineistojen tarkastelu jäi teoksessa varsin suppeaksi. Tämä teksti on siten aikaisemmin julkaisematon teoksesta pois jätetty luku. Kekkosta tarkasteleva luku tulee kotisivulle myöhemmin. Jos ”Paasikiven linjaa” tutkitaan kokonaisuutena – eli hänen toimintanaan ja näkemyksenään Suomen ulkopolitiikasta – 1930-luvulla ja talvisodan aikana, ’kansainvälisen …
Tämän vuoden eduskuntavaalit sisälsivät merkittäviä ulkopolitiikkaan liittyviä piirteitä, joita en ole nähnyt enemmälti kommentoitavan. Ulkopolitiikan aspekti on kuitenkin syytä panna merkille. Ei vaalitulos heijasta vain talouspoliittista ”vastakkainoloa”. Kansa antoi erittäin vahvan tukensa Suomen Nato-jäsenyydelle. Nämä olivat todelliset Nato-vaalit, vaikka asetelmaa jäsenyyden kannattajat vs. vastustajat ei syntynyt. Vastustajia oli vähän, joten asiasta ei voitu kamppailla. Seitsemästä vanhassa eduskunnassa Nato-jäsenyyttä vastaan äänestäneistä valittiin vain pari henkilöä uuteen eduskuntaan. Heidänkin äänimääränsä romahti aikaisempaan verrattuna. Muista Nato-vastaisista ehdokkaista ei kukaan kerännyt edes maininnan arvoista …
Tämä artikkeli on tarkoitettu julkaistavaksi tieteellisellä foorumilla. Tätä saa lainata normaalien sääntöjen mukaan lähdeviitteitä käyttämällä. Lähteeksi julkaisu merkitään seuraavasti: Harle, V. (2023). ”Suomen monulotteinen ulkopolitiikka Paasikiven, Kekkosen, Halosen ja Niinistön puheaineistossa”. Käsikirjoitus (ilmestyy). URL: http://www.vilhoharle.fi/wp-admin/post.php?post=180&action=edit Suomen ulkopolitiikan linjasta alettiin puhua alkuaan poliittisen retoriikan termein kapea-alaisena ”linjakysymyksenä”. Jatkosodan jälkeen poliittiseen kieleen tuli aluksi ’Paasikiven linja’ ja myöhemmin ’Paasikiven-Kekkosen linja’. Tämän puhetavan ytimessä oli Suomen kansainvälisen status suhteessa institutionaalisiin kytköksiin sekä liittolaissuhteisiin. Toisin sanoen muutosta on tarkastelu ”kysymyksenä sotilaallisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta” …
Pohjanranta-keskustelujen esitelmän aikaisemman version ”korjattu” laitos 16.3.2023. Tämä kehittyy vielä jatkossa suppeammaksi akateemiseksi julkaisuksi. Tämä on vapaasti käytettävissä ja jaettavissa, mutta olisi hyvä jos tämä lähde silloin mainittaisiin. Tämän katsauksen tarkoituksena on soveltaa moniulotteisen ulkopolitiikan (Harle 2011; 2022) käsitettä Suomen ulkopoliittisen kokonaisuuden tarkasteluun ja ulkopolitiikan muutoksen hahmottamiseen. Katsaukseni liittyy aikaisempiin ulkopolitiikan muutosta pohtineisiin teksteihin Kosmopolis-lehdessä (Apunen 2015; Aaltola 2015; Juntunen 2016). Teen sen kuitenkin erilaisella tavalla: tarkastelen ulkopolitiikan kokonaisuutta rajoittamatta huomiota vain yhdellä termillä ilmaistavissa olevaan ”linjaan” tai vastaavaan pelkistävään …
Suomen Eduskunta päätti 1.3.2023 hakea Pohjois-Atlantin Sopimusjärjestön (Nato/Otan/PAAS) jäsenyyttä. Päätös oli poikkeuksellisen yksimielinen, sekä hallitus että oppositiopuolueet kannattivat hakemuksen jättämistä, vain seitsemän edustajaa vastusti ja yksi äänesti nollaa. Puolen tusinaa poissaolijaa kirjattiin aikakirjoihin. Media on julistanut päätöksen historialliseksi. Sellainen se varmuudella on, vaikka miltei mikä tahansa on viime aikoina julistettu historialliseksi. Tällä kertaa päätöksen historia alkaa kuitenkin vasta mainitusta päivämäärästä (1.3.2023) ja ulottuu tulevaisuuteen. Kuten tunnettua, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Jokunen kivi jäsenyyden tiellä kuitenkin on, joten jäsenen aseman Suomi …