Suomen ulkopolitiikka ennen ja nyt

Tämä teksti perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: Bod 2022) sekä kotisivullani olevaan muuhun  Suomen ulkopolitiikkaa koskevaan aineistoon. Tämä esitys on kirjoitettu Pohjanranta-keskuksen järjestämien Pohjanranta-seminaarien tarpeisiin ja esittelyihin, joten julkaistavan tieteellisen artikkelin vaatimia lähdeviitteitä ei tässä ole, dokumentointi tulee esiin mainituista aiemmista julkaisuista. Kirjoitusta saa käyttää vapaasti lähde asianmukaisesti mainitsemalla.   Jos puhutaan Suomen ulkopolitiikan muutoksista, ulkopolitiikkaa pitää tarkastella kokonaisuutena. Pelkkä ”linjasta” puhuminen ei riitä. ”Linjapuheessa” Suomen ulkopolitiikka oli aluksi ”pysyttäytymistä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella” (Paasikivi),  sen jälkeen puolueettomuutta/puolueettomuuspolitiikkaa (Kekkonen), liittoutumattomuutta (Halonen),

Jatka lukemista

Suomen moniulotteinen ulkopolitiikka Paasikiven, Kekkosen, Halosen ja Niinistön puheaineistoissa

Tämä artikkeli on tarkoitettu julkaistavaksi tieteellisellä foorumilla. Tätä saa lainata normaalien sääntöjen mukaan lähdeviitteitä käyttämällä. Lähteeksi julkaisu merkitään seuraavasti: Harle, V. (2023). ”Suomen monulotteinen ulkopolitiikka Paasikiven, Kekkosen, Halosen ja Niinistön puheaineistossa”. Käsikirjoitus (ilmestyy). URL: http://www.vilhoharle.fi/wp-admin/post.php?post=180&action=edit Suomen ulkopolitiikan linjasta alettiin puhua alkuaan poliittisen retoriikan termein kapea-alaisena ”linjakysymyksenä”. Jatkosodan jälkeen poliittiseen kieleen tuli aluksi ’Paasikiven linja’ ja myöhemmin ’Paasikiven-Kekkosen linja’. Tämän puhetavan ytimessä oli Suomen kansainvälisen status suhteessa institutionaalisiin kytköksiin sekä liittolaissuhteisiin. Toisin sanoen muutosta on tarkastelu ”kysymyksenä sotilaallisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta”

Jatka lukemista

Site Footer

Sliding Sidebar