Sunnuntai 13.102024

Torstaina 10.10 olin korjaamassa peräkärryn  sulkua. Tein virheen, kärry keikahti ja putosin vauhdilla kovalle maalle. Ehdin kuitenkin huutamaan apua ylemmiltä voimilta, kutsusanana oli Perkele! Valitsin siis Hyvän ja Pahan taistelussa tuon pahuuden puolen. Putinia en kuitenkaan siihen hätään muistanut ja ehkä automaattisesti ajattelin, että avunpyyntö ei ulottuisi ihan Moskovaan asti. Perkele on aina lähellä, eikä kukaan ammu sitä alas. Apua tuli sen verran, että pää ei jäiseen maahan komahtanut. Eikä edes käsi mennyt poikki, kun ei väliin ehtinyt. Kosketus oli

Jatka lukemista

Lauantai 22.06.2024

Kanava 4/24 sisältää kolme Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitystä (jatkosodan päättymisestä nykypäiviin) kartoittavaa ja arvioivaa kirjoitusta. Niistä laajin on Jukka Tarkan ”Suomen hienot hetket”. Juhani Suomen Katsaukset-puheenvuoro ”Arvopohjainen mutta tuskin realistinen”, ja Sebastian Lindbergin samoin Katsaukset-puheenvuoro ”Pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan paradoksi”. Näistä Tarkan kirjoitus paneutuu Paasikiven ja Kekkosen aikojen tarkasteluun. Artikkelissa ei ole juurikaan uutta, mutta jonkin verran mielenkiintoisena voi pitää Tarkan osin rakentavaa suhtautumista ”suomettumisen” aikoihin. Paasikivi tosin tarjoaa hänen mielestään enemmän hienoja hetkiä 10-vuotisen virkakautensa aikana kuin Kekkonen

Jatka lukemista

Suomen ulkopolitiikka ennen ja nyt

Tämä teksti perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: Bod 2022) sekä kotisivullani olevaan muuhun  Suomen ulkopolitiikkaa koskevaan aineistoon. Tämä esitys on kirjoitettu Pohjanranta-keskuksen järjestämien Pohjanranta-seminaarien tarpeisiin ja esittelyihin, joten julkaistavan tieteellisen artikkelin vaatimia lähdeviitteitä ei tässä ole, dokumentointi tulee esiin mainituista aiemmista julkaisuista. Kirjoitusta saa käyttää vapaasti lähde asianmukaisesti mainitsemalla.   Jos puhutaan Suomen ulkopolitiikan muutoksista, ulkopolitiikkaa pitää tarkastella kokonaisuutena. Pelkkä ”linjasta” puhuminen ei riitä. ”Linjapuheessa” Suomen ulkopolitiikka oli aluksi ”pysyttäytymistä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella” (Paasikivi),  sen jälkeen puolueettomuutta/puolueettomuuspolitiikkaa (Kekkonen), liittoutumattomuutta (Halonen),

Jatka lukemista

Suomi hyvän ja pahan taistelussa

Vilho Harle, politiikan tutkimuksen (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi emeritusprofessori.  Alustus Pohjanranta-seminaarissa Tampereella 11.8.2023 Perustuu teoksiini Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja  Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Toinen uudistettu laitos (Helsinki: Rosebud 2023) sekä Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen (Helsinki: Rosebud. Ilmestyy, syksy 2023).   Käyttämäni moniulotteiden ulkopolitiikan tutkimuksen lähestymistapa kiinnittää huomion ulkopolitiikan kolmeen toiminta-areenaan: kansainväliseen järjestelmään, kansainväliseen yhteisöön ja maailmanyhteisöön. Perinteinen ja vallitseva tapa puhua ulkopolitiikasta on nähdä se valtion kansallisen edun (erityisesti turvallisuuden) ajamisena suhteessa toisiin valtioihin. Sen mukaan ulkopolitiikka tapahtuu kansainvälisessä

Jatka lukemista

Miten Suomen ulkopolitiikka kehittyy 1.3.2023 jälkeen?

Suomen Eduskunta päätti 1.3.2023 hakea Pohjois-Atlantin Sopimusjärjestön (Nato/Otan/PAAS) jäsenyyttä. Päätös oli poikkeuksellisen yksimielinen, sekä hallitus että oppositiopuolueet kannattivat hakemuksen jättämistä, vain seitsemän edustajaa vastusti ja yksi äänesti nollaa. Puolen tusinaa poissaolijaa kirjattiin aikakirjoihin. Media on julistanut päätöksen historialliseksi. Sellainen se varmuudella on, vaikka miltei mikä tahansa on viime aikoina julistettu historialliseksi. Tällä kertaa päätöksen historia alkaa kuitenkin vasta mainitusta päivämäärästä (1.3.2023) ja ulottuu tulevaisuuteen. Kuten tunnettua, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Jokunen kivi jäsenyyden tiellä kuitenkin on, joten jäsenen aseman Suomi

Jatka lukemista

Site Footer

Sliding Sidebar