Tiistai 21.11.2023

Tiistai 21.11.2023

Iltalehdet kertovat että SDP:n entinen puoluesihteeri Antton Rönnholm on aloittanut työnsä kasainvälisen työjärjestön (ILO) palveluksessa Genevessä. Entisen ulkoministerin Pekka Haaviston valtiosihteeri Johanna Sumuvuori puolestaan työskentelee New Yorkissa sijaitsevan YK:n väestörahaston (UNFPA) palveluksessa.

Molemmat nimitettiin tehtäviinsä Marinin hallituksen aikana, Ulkoministeriön virkamiespäätöksellä. Päätöksentekijän haastattelun mukaan asiaan ei liittynyt minkäänlaista ministerien (Skinnari ja Haavisto) saatikka pääministerin (Marin) käsiohjausta.

Molemmissa tapauksissa Suomen valtio käytti operaatioon rahaa 900.000 euroa, joten asiasta voitiin tehdä päätökset virkamiestasolla. Rahankäytössä on kysymyksessä menettely, jossa valtio antaa asianomaisille järjestöille tukirahaa, josta Suomesta palkattavan virkamiehen palkka ja muut kustannukset maksetaan. Muun rahan järjestö käyttää haluamallaan tavalla toimintansa ylläpitämiseen.

Lehden tietojen mukaan molemmissa tapauksessa suomalaisen virkamiehen palkka on noin 100–140.000 dollaria vuodessa. Veroja noista palkoista ei makseta Suomeen eikä muuallekaan, pienen veroluontoisen pidätyksen järjestö (tai esim. YK) kuitenkin tekee. Lehtijutussa ei kerrota mitään tarkempaa muista kulukorvauksista tai työeduista. Oletettavasti ne kuitenkin jonkinlaisen summan, ehkä suurehkon muodostavat.

Menettely ei ole lainkaan uusi tai ennenkuulumaton. Se on käytäntönä myös esimerkiksi EU:n virkamiestehtävissä.  ”Suomi” saa näyttävän virkamiespaikan, ja maksaa käytännössä virkamiehen palkan (muiden kulujen ja etujen olemassaolosta ei ole tietoja). Virkamies ei tietenkään maksa veroja Suomeen, EU perii virkamieheltä ehkä noin 10 % palkasta jonkinlaisena EU-verona. Tässä on syytä muistaa sekin, että asianomainen virkamies ei edusta eikä saa edustaa Suomen etuja – hänen on oltava varauksetta uskollinen vain ja ainoastaan EU:lle, sen nöyrä palvelija.

Lähde ei kerro esim. EU:n ”suomalaisen” virkamiehistön määristä ja kustannuksista tai niiden maksajasta. Enkä tiedä asiasta itse yhtään mitään. Ainoa tietoni liittyy siihen, että aikoinaan Alexander Stubb oli EU:n varsin merkittävässä virkamiestehtävässä, silloin palkan maksoi Suomen valtio. EU-yliopiston professorin palkkauskäytännöstä en tiedä mitään, mutta käytännössä Stubbin professuuri liittyy EU-virkamiehistön kouluttamiseen. Ei niinkään kunnianhimoiseen akateemiseen tutkimukseen.

Joskus media voisi paneutua tähän ilmiöön perusteellisemmin, itse valintaprosessien poliittista kähmyröintiä unohtamatta. Joskus myös esiintyy sellaisiakin kysymyksiä, joita voisi selvittää. Esimerkiksi presidenttiehdokas Mika Aaltolan kampanjasivulla julkaistun (kannattajakorttien keräyksen alkuvaiheessa) ansioluettelon mukaan Aaltola hoiti vuosina 2008–2010 kolmea eri tehtävää ( Minnesotan yliopiston vieraileva professori; Suomen Akatemian ns. akatemiatutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa; ja vielä syksyllä 2010 vierailevana vanhempana tutkijana Sciences Po-yliopistossa Pariisissa) . Voi olla että kampanjasivun tiedot ovat kiireessä sohaistuja vääriä tietoja, mutta mediahan voisi selvittää asian ja myös sen onko Aaltolalla ollut mahdollisesti tarvittavat sivutoimiluvat. 

Uskoisin, että asiat ovat varmasti kunnossa (Minnesotan ja Pariisin käytännöt eivät kuulu suomalaiseen säännöstöön, mutta ulkomaisetkin sivutoimet saattavat olla ongelma Suomessa palkkaa saavalle henkilölle), mutta muistikuviini kuuluu tapaus, jossa Aaltola olisi otettu hoitamaan Tampereen yliopistossa määräaikaista professuuria (optiona viranhoidon muuttuminen ajallaan pysyväksi); ja Aaltola oli siihen halukas sillä ehdolla että olisi voinut jatkaa UPI:n tutkijana samaan aikaan. Silloinen UPI:n johtaja (Teija Tiilikainen) ei siihen suostunut, eikä voinutkaan suostua. Eikä järjestely olisi ollut mahdollista myöskään yliopiston kannalta. Muistan, että Aaltola itse ei nähnyt toivomassaan kaksoisjärjestelyssä mitään ongelmaa.

 

Toinen päivän kiinnostavista uutisista oli apulaisoikeuskanslerin antama tyrmäys koko kansan kannattamalle itärajan sululle. Onkohan apulaisoikeuskansleri putinisti, koska ei ymmärrä, että kyllä se (viha)politiikka aina oikeuden edelle menee ja että Suomella on oikeus puolustautua kaikkia Putinin ilkeyksiä vastaan. Nyt rukoillaan apuun oikeuskansleri Pöystiä, saa nähdä ymmärtääkö hän paremmin mistä politiikassa on kysymys. Siinä laki ennen meitä syntynyt joutaa romukoppaan. Ehkä pian selviää. Nyt ei oikein jaksa kuunnella asiantuntijoita, jotka osaavat lukea Putinin ajatuksia paremmin kuin lakikirjaa. Jännittää myös se, miten arvoperustainen ulkopolitiikkamme tästä tulikokeesta selviää.

 

Kirjoita kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer

Sliding Sidebar