Keskiviikko 14.2.2024

Keskiviikko 14.2.2024

Tähän päivään osui kaksi varsin iloista asiaa, vaikka ystäviä ei näkynyt yhtään kappaletta – ei onneksi vihollisiakaan…

Ensinnäkin opukseni ”Kaaoksesta järjestykseen – sosiaalisen järjestyksen ideat kulttuurien syntyvaiheissa” on edennyt. Sain eteeni toimittajan tarkistaman käsiksen, johon teen normaaliin tapaan toivotut korjaukset jne. Ellei jotain yllättävää tule eteen, kirjan ilmestyminen on hyvin mahdollista jo maaliskuun aikana (kustantajana Rosebud). Kerron opuksesta lisää, kunhan saan käsiksen takaisin toimittajalle.

Toiseksi: Annika Saarikko teki sen mitä en pitänyt mahdollisena enkä todennäköisenä. Eli ilmoitti puheenjohtajakautensa päättyvän kesäkuun puoluekokouksessa. Jos siis puolue elää siihen asti. Kun onneton vastuunkanto tai käytännössä tuhotyö silloin päättyy, puolueella saattaa olla jokin tulevaisuus muuallakin kuin kuolleiden puolueiden joukossa.

Puheenjohtaja ei yksin ratkaise tulevaisuutta, sen ratkaisee koko jäsenistö ja potentiaalinen kannattajakunta. Niistä tärkein on jälkimmäinen, pelkkä jäsenistö on sen verran hapertunut, että se tuskin nostaa puoluetta edes tekohengityksen avulla. Olisi uusien kasvojen aika puoluejohdosta osastoihin saakka, tai osastoista puoluejohtoon asti.

Silti uusi puheenjohtaja on vetovastuussa. Siihen hommaan tuskin saadaan Sanna Marinia tai edes osaksi hänen kaltaistaan. Melkoisen väritöntä väkeä taitaa olla enää mukana toiminnoissa, mutta ehkä joku tai joitakin löytyy.

Eniten tarvittaisiin henkilökohtaisen karisman ja poliittisen viisauden ja harkintakyvyn lisäksi vahvaa aatteellista osaamista. Tyyppi voisi olla hyvin mallia Rehn+ tai jopa Rehn++. Eli liberaali Rehn alkiolaisella aatemaailmalla lisättynä. Toiseksi esimerkiksi voisi nostaa Timo Soinin, tai Soini- tyypin. Miinus tarkoittaisi vähemmän tietoisesti kärjistävää populismia – ja sen sijalla ratkaisukeskeistä punnittua toimintaa.

1 kommenttia On Keskiviikko 14.2.2024

  • Heikki Paloheimo

    Puolue saa kannatusta, jos sillä on omintakeinen, muista puolueista poikkeava ohjelma, jolle löytyy kysyntää äänestäjäkunnassa. Keskustan kannatus on alueellisesti keskittyneempää kuin useimmilla muilla puolueilla. Toisen maailmansodan jälkeen se onnistui muuntumaan agraariväestön puolueeta maaseutuväestön yleispuolueeksi. Perussuomalaisten vuoden 2011 vaaleissa saamasta voitosta alkaen Keskusta on menettänyt asemansa suurimpana maaseutupuolueena. Perussuomalaiset on jo Keskustaa suurempi puolue Keskustan kannatuksen ydinalueillakin. Mikä on se ohjelmallinen ”pihvi”, millä Keskusta erottuisi muista puolueista niin, että se kokoaisi taakseen olennaisesti nykyistä suuremman kannattajakunnan? Voisitko Ville valottaa omia ajatuksiasi siitä?

Kirjoita kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer

Sliding Sidebar