Blog Posts

Suomen ulkopolitiikka ennen ja nyt

Tämä teksti perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: Bod 2022) sekä kotisivullani olevaan muuhun  Suomen ulkopolitiikkaa koskevaan aineistoon. Tämä esitys on kirjoitettu Pohjanranta-keskuksen järjestämien Pohjanranta-seminaarien tarpeisiin ja esittelyihin, joten julkaistavan tieteellisen artikkelin vaatimia lähdeviitteitä ei tässä ole, dokumentointi tulee esiin mainituista aiemmista julkaisuista. Kirjoitusta saa käyttää vapaasti lähde asianmukaisesti mainitsemalla.   Jos puhutaan Suomen ulkopolitiikan muutoksista, ulkopolitiikkaa pitää tarkastella kokonaisuutena. Pelkkä ”linjasta” puhuminen ei riitä. ”Linjapuheessa” Suomen ulkopolitiikka oli aluksi ”pysyttäytymistä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella” (Paasikivi),  sen jälkeen puolueettomuutta/puolueettomuuspolitiikkaa (Kekkonen), liittoutumattomuutta (Halonen),

Jatka lukemista

Suomi hyvän ja pahan taistelussa

Vilho Harle, politiikan tutkimuksen (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi emeritusprofessori.  Alustus Pohjanranta-seminaarissa Tampereella 11.8.2023 Perustuu teoksiini Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja  Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Toinen uudistettu laitos (Helsinki: Rosebud 2023) sekä Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen (Helsinki: Rosebud. Ilmestyy, syksy 2023).   Käyttämäni moniulotteiden ulkopolitiikan tutkimuksen lähestymistapa kiinnittää huomion ulkopolitiikan kolmeen toiminta-areenaan: kansainväliseen järjestelmään, kansainväliseen yhteisöön ja maailmanyhteisöön. Perinteinen ja vallitseva tapa puhua ulkopolitiikasta on nähdä se valtion kansallisen edun (erityisesti turvallisuuden) ajamisena suhteessa toisiin valtioihin. Sen mukaan ulkopolitiikka tapahtuu kansainvälisessä

Jatka lukemista

Suomen ulkopoliittinen kehitys moniulotteisen ulkopolitiikan viitekehyksen valossa: jatkosodan jälkeisistä vuosista Niinistöön Orpon hallituksen ohjelmaan

[1] Vilho Harle, politiikan tutkimuksen emeritusprofessori (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi) Alustus Pohjanranta-seminaarissa 4.8.2023 (Helsinki) Esitelmä perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja myös kotisivullani   julkaisemaani (kirjaa täydentävään) aiempaan tutkimukseen. Tämän alustuksen alkupuolen teksti on tiivistelmä artikkelistani ”Suomen ulkopolitiikan muutos moniulotteisen viitekehyksen valossa”, Kosmopolis 2/2023 (luettavissa vapaasti www.ni,kosmopolis.fi). Suuraluepolitiikan ideaa esittelen tarkemmin artikkelissani ”Kaksinapaisen maailman paluu? Kanava 3/2023 ss. 12–18. Ulkopolitiikan muutoksesta puhutaan usein ja oikeastaan aina ulkopoliittisen linjan muutoksena. Suomen linjaa jatkosodan jälkeisinä vuosina, J.K. Paasikiven aikaan, voi

Jatka lukemista

Urho Kaleva Kekkosen moniulotteinen ulkopolitiikka puheaineiston valossa

Tämä kirjoitus ei sisältynyt teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka – johdatus ulkopolitiikan tutkimukseen ja pohdintaan (BoD 2022). Tämä teksti on vapaasti käytettävissä akateemisen sääntöjen mukaisesti, lähde mainiten. Muussa käytössä, esimerkiksi sanomalehtikirjoituksessa riittää, että lähde mainitaan yleisellä tasolla (esim. professori Vilho Harlen kotisivulla julkaistussa artikkelissa) Viittaa tähän nettiartikkeliin: Harle, Vilho (2023). ”Urho Kaleva Kekkosen moniulotteinen ulkopolitiikka puheaineiston valossa”. www.vilhoharle.fi —- Urho Kekkonen (1900–1986) valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1926 ja väitteli lakitieteen tohtoriksi 1936. Opiskeluaikanaan hän oli mukana kansallismielisessä ylioppilaspolitiikassa toimen Akateemisessa Karjala-Seurassa (AKS). Kansan

Jatka lukemista

Paasikiven moniulotteinen ulkopolitiikka jatkosodan jälkeisen puheaineiston valossa

Teokseni Moniulotteinen ulkopolitiikka – johdatus ulkopolitiikan tutkimukseen ja pohdintaan (BoD 2022) tarkasteli Suomen sodanjälkeisten presidenttien (Paasikivi, Kekkonen, Halonen ja Niinistö) esimerkkeinä moniulotteisen viitekehyksen käyttämistä ulkopolitiikan tutkimuksessa. Koska osa tekstistä oli poistettava kirjan sivumäärää koskevien rajoitusten vuoksi, Paasikiven ja Kekkosen puheaineistojen tarkastelu jäi teoksessa varsin suppeaksi. Tämä teksti on siten aikaisemmin julkaisematon teoksesta pois jätetty luku. Kekkosta tarkasteleva luku tulee kotisivulle myöhemmin. Jos ”Paasikiven linjaa” tutkitaan kokonaisuutena – eli hänen toimintanaan ja näkemyksenään Suomen ulkopolitiikasta – 1930-luvulla ja talvisodan aikana, ’kansainvälisen

Jatka lukemista

Keskusta ei usko demokratiaan eikä luota jäsenistöönsä

  Ukrainassa käydään sotaa demokratian puolesta diktatuuria ja totalitarismia vastaan. Suomi kantaa osan tämän sodan taakasta monen muun maan edellä lippua ylväästi kantaen. On selvää, että tämän linjan on oltava ehdoton myös Suomen suhteessa Venäjään. Valtaenemmistön mielestä tähän on moraalinen velvollisuus. Myös Suomen ja suomalaisten on puolustettava demokratiaa. Tässä sodassa ei voida olla puolueettomia. Joidenkin mielestä taistelussa on käytettävä tarvittaessa ydinaseita, ja niitä on käytettävä sekä hyökkäyksen torjumiseen ennalta (pelotepolitiikka) että hyökkäyksen jälkeen myös taistelukentällä. Taistelu demokratian puolesta on moraalinen

Jatka lukemista

Professori Mika Aaltola Keskustan presidenttiehdokkaaksi!

Eduskuntavaalit onnistuivat Suomen Keskustalta sikäli hyvin, että nyt puolue voi aloittaa vankan uudistumisen. Sekä ohjelmallisella tasolla että myös kansanliikkeenä. Piakkoin edessä olevan presidentinvaalit tarjoavat yhden tärkeän mahdollisuuden ja väylän tähän uudistumistyöhön. Mahdollisuuden hyödyntäminen riippuu siitä, millaisin kasvoin Keskusta lähtee taisteluun presidentin virasta. Jos halutaan jatkaa eduskuntavaaleja edeltänyttä taaperrusta, Keskusta asettaa ehdokkaan, joka saa suurehkon äänimäärän, mutta häviää kisan Kokoomuksen ja SDP:n valovoimaisille vaihtoehdoille. Tai sitten Keskustan on asetettava niin valovoimainen ehdokas, että presidenttikisan voitosta voisi todella kilpailla, jopa voittaa koko

Jatka lukemista

Macronin ehdotus on suuraluemallin ranskalainen muunnos

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kehotti EU:ta luomaan oman Taiwan-strategiansa, joka ei olisi riippuvainen Washingtonista, Pekingistä eikä varmaan Moskovastakaan. Macron ehdotti, että EU:n pitäisi nousta kolmanneksi jalaksi Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Samalla EU:n pitäisi vähentää riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Macronin ehdotus on suuralueita koskevan idean uusi ja ennen kuulumaton muunnos. Ensimmäisenä suuraluemallista puhuivat saksalaiset tutkijat jo vuodesta 1915 alkaen. Myös englantilaiset ja amerikkalaiset tukijat osallistuivat myöhemmin idean kehittelyyn. Suuralueteoriasta tunnetuin esitys on George Orwellin teos Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four), edelleen ja varsinkin taas

Jatka lukemista

Mihin menet puolue? Älä unohda ohjelmaa!

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa tapahtui vallankumous. Perussuomalaiset kukisti Suomen Keskustan sen vahvimmilla sydänalueilla. Perinteinen Keskustan vihreä katosi kertaheitolla Suomen poliittiselta kartalta. Muutama kansanedustaja jäi vielä hortoilemaan nurkissa tyrmätyn nyrkkeilijän tapaan, ehkä Käärijäksi pukeutuneena. Katsotaanpa mistä tämä vallankumous kumpusi, mikä oli se vallankumouksellinen tilanne, jossa entiset isännät kukistuivat. Vastaus löytyy pohtimalla, mikä puolue on ja miksi se on olemassa. Puolueita on kovin erilaisia, ja niiden synty- ja kehityshistoria on moninainen. Sen vuoksi on paras tiivistää tarkastelu kahteen peruskysymykseen: onko puolue mielipidejoukko? vai

Jatka lukemista

Ulkopolitiikka vahvasti eduskuntavaalien tuloksesa — vaan ei keskustelussa

Tämän vuoden eduskuntavaalit sisälsivät merkittäviä ulkopolitiikkaan liittyviä piirteitä, joita en ole nähnyt enemmälti kommentoitavan. Ulkopolitiikan aspekti on kuitenkin syytä panna merkille. Ei vaalitulos heijasta vain talouspoliittista ”vastakkainoloa”. Kansa antoi erittäin vahvan tukensa Suomen Nato-jäsenyydelle. Nämä olivat todelliset Nato-vaalit, vaikka asetelmaa jäsenyyden kannattajat vs. vastustajat ei syntynyt. Vastustajia oli vähän, joten asiasta ei voitu kamppailla. Seitsemästä vanhassa eduskunnassa Nato-jäsenyyttä vastaan äänestäneistä valittiin vain pari henkilöä uuteen eduskuntaan. Heidänkin äänimääränsä romahti aikaisempaan verrattuna. Muista Nato-vastaisista ehdokkaista ei kukaan kerännyt edes maininnan arvoista

Jatka lukemista

Site Footer

Sliding Sidebar