Mikä on ’sopimusvarainen kansainvälinen järjestelmä’?

Kansainvälisestä politiikasta puhuttaessa käytetään aika ajoin sellaisia termejä, joilla ei ole oikeastaan mitään, ainakaan käsinkosketeltavaa, sisältöä. Tätä tekevät poliitikot, toimittajat ja usein myös tavalliset kansalaiset. On tyypillistä, että termit vaihtuvat. Joku katoaa, ja uusi tulee tilalle. Jumala, yleinen mielipide ja kansainvälinen yhteisö ovat niistä ehkä tunnetuimmat. Niistä jokaisella on ollut tärkeä jopa keskeinen rooli kansainvälisessä politiikassa. Tosin yhtään noista mahtavista vaikuttajista ei ole koskaan näkynyt, niitä ei ole koskaan haastateltu. Ketään vastaantulijaa ei ole tunnistettu termin tarkoittamaksi hahmoksi. Silti poliitikko

Jatka lukemista

Keskusta ei usko demokratiaan eikä luota jäsenistöönsä

  Ukrainassa käydään sotaa demokratian puolesta diktatuuria ja totalitarismia vastaan. Suomi kantaa osan tämän sodan taakasta monen muun maan edellä lippua ylväästi kantaen. On selvää, että tämän linjan on oltava ehdoton myös Suomen suhteessa Venäjään. Valtaenemmistön mielestä tähän on moraalinen velvollisuus. Myös Suomen ja suomalaisten on puolustettava demokratiaa. Tässä sodassa ei voida olla puolueettomia. Joidenkin mielestä taistelussa on käytettävä tarvittaessa ydinaseita, ja niitä on käytettävä sekä hyökkäyksen torjumiseen ennalta (pelotepolitiikka) että hyökkäyksen jälkeen myös taistelukentällä. Taistelu demokratian puolesta on moraalinen

Jatka lukemista

Professori Mika Aaltola Keskustan presidenttiehdokkaaksi!

Eduskuntavaalit onnistuivat Suomen Keskustalta sikäli hyvin, että nyt puolue voi aloittaa vankan uudistumisen. Sekä ohjelmallisella tasolla että myös kansanliikkeenä. Piakkoin edessä olevan presidentinvaalit tarjoavat yhden tärkeän mahdollisuuden ja väylän tähän uudistumistyöhön. Mahdollisuuden hyödyntäminen riippuu siitä, millaisin kasvoin Keskusta lähtee taisteluun presidentin virasta. Jos halutaan jatkaa eduskuntavaaleja edeltänyttä taaperrusta, Keskusta asettaa ehdokkaan, joka saa suurehkon äänimäärän, mutta häviää kisan Kokoomuksen ja SDP:n valovoimaisille vaihtoehdoille. Tai sitten Keskustan on asetettava niin valovoimainen ehdokas, että presidenttikisan voitosta voisi todella kilpailla, jopa voittaa koko

Jatka lukemista

Macronin ehdotus on suuraluemallin ranskalainen muunnos

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kehotti EU:ta luomaan oman Taiwan-strategiansa, joka ei olisi riippuvainen Washingtonista, Pekingistä eikä varmaan Moskovastakaan. Macron ehdotti, että EU:n pitäisi nousta kolmanneksi jalaksi Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Samalla EU:n pitäisi vähentää riippuvuuttaan Yhdysvalloista. Macronin ehdotus on suuralueita koskevan idean uusi ja ennen kuulumaton muunnos. Ensimmäisenä suuraluemallista puhuivat saksalaiset tutkijat jo vuodesta 1915 alkaen. Myös englantilaiset ja amerikkalaiset tukijat osallistuivat myöhemmin idean kehittelyyn. Suuralueteoriasta tunnetuin esitys on George Orwellin teos Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four), edelleen ja varsinkin taas

Jatka lukemista

Mihin menet puolue? Älä unohda ohjelmaa!

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa tapahtui vallankumous. Perussuomalaiset kukisti Suomen Keskustan sen vahvimmilla sydänalueilla. Perinteinen Keskustan vihreä katosi kertaheitolla Suomen poliittiselta kartalta. Muutama kansanedustaja jäi vielä hortoilemaan nurkissa tyrmätyn nyrkkeilijän tapaan, ehkä Käärijäksi pukeutuneena. Katsotaanpa mistä tämä vallankumous kumpusi, mikä oli se vallankumouksellinen tilanne, jossa entiset isännät kukistuivat. Vastaus löytyy pohtimalla, mikä puolue on ja miksi se on olemassa. Puolueita on kovin erilaisia, ja niiden synty- ja kehityshistoria on moninainen. Sen vuoksi on paras tiivistää tarkastelu kahteen peruskysymykseen: onko puolue mielipidejoukko? vai

Jatka lukemista

Ulkopolitiikka vahvasti eduskuntavaalien tuloksesa — vaan ei keskustelussa

Tämän vuoden eduskuntavaalit sisälsivät merkittäviä ulkopolitiikkaan liittyviä piirteitä, joita en ole nähnyt enemmälti kommentoitavan. Ulkopolitiikan aspekti on kuitenkin syytä panna merkille. Ei vaalitulos heijasta vain talouspoliittista ”vastakkainoloa”. Kansa antoi erittäin vahvan tukensa Suomen Nato-jäsenyydelle. Nämä olivat todelliset Nato-vaalit, vaikka asetelmaa jäsenyyden kannattajat vs. vastustajat ei syntynyt. Vastustajia oli vähän, joten asiasta ei voitu kamppailla. Seitsemästä vanhassa eduskunnassa Nato-jäsenyyttä vastaan äänestäneistä valittiin vain pari henkilöä uuteen eduskuntaan. Heidänkin äänimääränsä romahti aikaisempaan verrattuna. Muista Nato-vastaisista ehdokkaista ei kukaan kerännyt edes maininnan arvoista

Jatka lukemista

Suomen ulkopolitiikan muutos moniulotteisen ulkopolitiikan viitekehyksen valossa

Pohjanranta-keskustelujen esitelmän aikaisemman version ”korjattu” laitos 16.3.2023. Tämä kehittyy vielä jatkossa suppeammaksi akateemiseksi julkaisuksi. Tämä on vapaasti käytettävissä ja jaettavissa, mutta olisi hyvä jos tämä lähde silloin mainittaisiin. Tämän katsauksen tarkoituksena on soveltaa moniulotteisen ulkopolitiikan (Harle 2011; 2022) käsitettä Suomen ulkopoliittisen kokonaisuuden tarkasteluun ja ulkopolitiikan muutoksen hahmottamiseen. Katsaukseni liittyy aikaisempiin ulkopolitiikan muutosta pohtineisiin teksteihin Kosmopolis-lehdessä (Apunen 2015; Aaltola 2015; Juntunen 2016). Teen sen kuitenkin erilaisella tavalla: tarkastelen ulkopolitiikan kokonaisuutta rajoittamatta huomiota vain yhdellä termillä ilmaistavissa olevaan ”linjaan” tai vastaavaan pelkistävään

Jatka lukemista

Uskomme on vahva — Me pelastumme!

1.3.2023 Suomen eduskunta hyväksyi Nato-hakemuksen äänin 184–7 (yksi äänesti nollaa, ja muut poissa). Tämä ja muu Nato-yksimielisyys on varsin harvinainen poliittinen ilmiö. Sitä kannattaa pohtia, vaikka jäsenyys on Suomen osalta ollut selvä jo pitkään. Jatkosodan jälkeen rauhaan alistuminen oli välttämättömyys. Kuten jo talvisodassa, mahdollisuutta sodan jatkamiseen ei ollut. Sen olisi voinut tehdä, mutta viimeistään Saksan lopullisen kukistumisen jälkeen ylivoimainen Neuvostoliitto olisi ollut vaikea vastustaja – eikä Suomella ollut edes potentiaalisia liittolaisia sodan jatkamiseksi. Tosiasiat oli tunnustettava, mutta vahva oppositio kyseenalaisti

Jatka lukemista

Miten Suomen ulkopolitiikka kehittyy 1.3.2023 jälkeen?

Suomen Eduskunta päätti 1.3.2023 hakea Pohjois-Atlantin Sopimusjärjestön (Nato/Otan/PAAS) jäsenyyttä. Päätös oli poikkeuksellisen yksimielinen, sekä hallitus että oppositiopuolueet kannattivat hakemuksen jättämistä, vain seitsemän edustajaa vastusti ja yksi äänesti nollaa. Puolen tusinaa poissaolijaa kirjattiin aikakirjoihin. Media on julistanut päätöksen historialliseksi. Sellainen se varmuudella on, vaikka miltei mikä tahansa on viime aikoina julistettu historialliseksi. Tällä kertaa päätöksen historia alkaa kuitenkin vasta mainitusta päivämäärästä (1.3.2023) ja ulottuu tulevaisuuteen. Kuten tunnettua, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Jokunen kivi jäsenyyden tiellä kuitenkin on, joten jäsenen aseman Suomi

Jatka lukemista

Voiko Nato-jäsenyyttä pohtia rationaalisesti?

Suomen Natojäsenyyshanke vangin ongelman pelin valossa Tämä kirjoitus on pelkästään harjoitelma, jonka avulla pohdin jäsenyyttä koskevaa valintatilannetta. Hakemus on jo ajat sitten jätetty ja jäsenyyttä voi pitää jo selvänä asiana, jos jäsenyydelle tulee ylittämätön este, Suomi ei sitä estettä rakenna. Politiikassa tietenkin kaikki palikat elävät ja muuttuvat, mutta kovin todennäköistä ei ole, että kukaan muukaan jäsenyyttä estäisi. Näin ollen tarkoituksena ei ole myöskään ottaa kantaa puolesta tai vastaan, tai kritisoida tehtyä päätöstä. Aika näyttää, onko päätös ollut hyvä vai huono.

Jatka lukemista

Site Footer

Sliding Sidebar