Tämä teksti perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: Bod 2022) sekä kotisivullani olevaan muuhun Suomen ulkopolitiikkaa koskevaan aineistoon. Tämä esitys on kirjoitettu Pohjanranta-keskuksen järjestämien Pohjanranta-seminaarien tarpeisiin ja esittelyihin, joten julkaistavan tieteellisen artikkelin vaatimia lähdeviitteitä ei tässä ole, dokumentointi tulee esiin mainituista aiemmista julkaisuista. Kirjoitusta saa käyttää vapaasti lähde asianmukaisesti mainitsemalla. Jos puhutaan Suomen ulkopolitiikan muutoksista, ulkopolitiikkaa pitää tarkastella kokonaisuutena. Pelkkä ”linjasta” puhuminen ei riitä. ”Linjapuheessa” Suomen ulkopolitiikka oli aluksi ”pysyttäytymistä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella” (Paasikivi), sen jälkeen puolueettomuutta/puolueettomuuspolitiikkaa (Kekkonen), liittoutumattomuutta (Halonen), …
Kategoria: Artikkelit
Vilho Harle, politiikan tutkimuksen (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi emeritusprofessori. Alustus Pohjanranta-seminaarissa Tampereella 11.8.2023 Perustuu teoksiini Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Toinen uudistettu laitos (Helsinki: Rosebud 2023) sekä Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen (Helsinki: Rosebud. Ilmestyy, syksy 2023). Käyttämäni moniulotteiden ulkopolitiikan tutkimuksen lähestymistapa kiinnittää huomion ulkopolitiikan kolmeen toiminta-areenaan: kansainväliseen järjestelmään, kansainväliseen yhteisöön ja maailmanyhteisöön. Perinteinen ja vallitseva tapa puhua ulkopolitiikasta on nähdä se valtion kansallisen edun (erityisesti turvallisuuden) ajamisena suhteessa toisiin valtioihin. Sen mukaan ulkopolitiikka tapahtuu kansainvälisessä …
[1] Vilho Harle, politiikan tutkimuksen emeritusprofessori (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi) Alustus Pohjanranta-seminaarissa 4.8.2023 (Helsinki) Esitelmä perustuu teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja myös kotisivullani julkaisemaani (kirjaa täydentävään) aiempaan tutkimukseen. Tämän alustuksen alkupuolen teksti on tiivistelmä artikkelistani ”Suomen ulkopolitiikan muutos moniulotteisen viitekehyksen valossa”, Kosmopolis 2/2023 (luettavissa vapaasti www.ni,kosmopolis.fi). Suuraluepolitiikan ideaa esittelen tarkemmin artikkelissani ”Kaksinapaisen maailman paluu? Kanava 3/2023 ss. 12–18. Ulkopolitiikan muutoksesta puhutaan usein ja oikeastaan aina ulkopoliittisen linjan muutoksena. Suomen linjaa jatkosodan jälkeisinä vuosina, J.K. Paasikiven aikaan, voi …
Tämä kirjoitus ei sisältynyt teokseeni Moniulotteinen ulkopolitiikka – johdatus ulkopolitiikan tutkimukseen ja pohdintaan (BoD 2022). Tämä teksti on vapaasti käytettävissä akateemisen sääntöjen mukaisesti, lähde mainiten. Muussa käytössä, esimerkiksi sanomalehtikirjoituksessa riittää, että lähde mainitaan yleisellä tasolla (esim. professori Vilho Harlen kotisivulla julkaistussa artikkelissa) Viittaa tähän nettiartikkeliin: Harle, Vilho (2023). ”Urho Kaleva Kekkosen moniulotteinen ulkopolitiikka puheaineiston valossa”. www.vilhoharle.fi —- Urho Kekkonen (1900–1986) valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1926 ja väitteli lakitieteen tohtoriksi 1936. Opiskeluaikanaan hän oli mukana kansallismielisessä ylioppilaspolitiikassa toimen Akateemisessa Karjala-Seurassa (AKS). Kansan …
Teokseni Moniulotteinen ulkopolitiikka – johdatus ulkopolitiikan tutkimukseen ja pohdintaan (BoD 2022) tarkasteli Suomen sodanjälkeisten presidenttien (Paasikivi, Kekkonen, Halonen ja Niinistö) esimerkkeinä moniulotteisen viitekehyksen käyttämistä ulkopolitiikan tutkimuksessa. Koska osa tekstistä oli poistettava kirjan sivumäärää koskevien rajoitusten vuoksi, Paasikiven ja Kekkosen puheaineistojen tarkastelu jäi teoksessa varsin suppeaksi. Tämä teksti on siten aikaisemmin julkaisematon teoksesta pois jätetty luku. Kekkosta tarkasteleva luku tulee kotisivulle myöhemmin. Jos ”Paasikiven linjaa” tutkitaan kokonaisuutena – eli hänen toimintanaan ja näkemyksenään Suomen ulkopolitiikasta – 1930-luvulla ja talvisodan aikana, ’kansainvälisen …
Tämä artikkeli on tarkoitettu julkaistavaksi tieteellisellä foorumilla. Tätä saa lainata normaalien sääntöjen mukaan lähdeviitteitä käyttämällä. Lähteeksi julkaisu merkitään seuraavasti: Harle, V. (2023). ”Suomen monulotteinen ulkopolitiikka Paasikiven, Kekkosen, Halosen ja Niinistön puheaineistossa”. Käsikirjoitus (ilmestyy). URL: http://www.vilhoharle.fi/wp-admin/post.php?post=180&action=edit Suomen ulkopolitiikan linjasta alettiin puhua alkuaan poliittisen retoriikan termein kapea-alaisena ”linjakysymyksenä”. Jatkosodan jälkeen poliittiseen kieleen tuli aluksi ’Paasikiven linja’ ja myöhemmin ’Paasikiven-Kekkosen linja’. Tämän puhetavan ytimessä oli Suomen kansainvälisen status suhteessa institutionaalisiin kytköksiin sekä liittolaissuhteisiin. Toisin sanoen muutosta on tarkastelu ”kysymyksenä sotilaallisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta” …
Tiivistelmä: Kirjoituksessa tarkastellaan Jeesuksen ja Santeri Alkion yhteiskunnallista (poliittista) toimintaa vähäosaisten ja syrjittyjen — laajasti ymmärrettynä köyhien –yhteiskunnallisen aseman korjaamiseksi. Tämä pelkistyy tasa-arvoiseen oikeuteen ja mahdollisuuteen olla sosiaalisen yhteisön täysivaltainen jäsen. Tarkastelu ei perustu oletukseen siitä, että Alkio olisi omaksunut ja soveltanut kirjaimellisesti Jeesuksen opetusta (tätä mahdollisuutta ja muitakaan myöhempiä filosofisia vaikutteita kiistämättä). Tarkasteltujen ajankohtaien välillä on pari tuhatta vuotta ja yhteiskunnalliset tilanteet ovat kovinkin erilaiset. Silti yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ongelmat molempina ajankohtina ovat samankaltaisia, joten myös ongelmiin annetut …
Tässä vaiheessa on turha ennustaa miten Pekka Haavisto onnistuu ministerinä. Julkinen huomio kiinnittynee pääosin omistajaohjauksen hoitoon. Kehitysyhteistyöasiat jäävät suomalaiselta medialta vaille huomiota, vaikka niissä asioissa Haavistolla on paljon sanottavaa ja tehtävää. Silti pitäisin tärkeimpänä seurata, mitä Haavisto tekee konfliktien sovittelun saralla. Tosin hallituksen jäljellä oleva lyhyt toimikausi rajoittaa odotuksia. Olisi kuitenkin hyvä, jos Haavisto voisi avata keskustelua ja samalla luoda pohjaa eräiden poliittisten ja hallinnollisten raja-aitojen ylittämiseen. Nyt vallitseva ajattelutapa jättää rauhanturvaamisen ja muut rauhanpoliittiset toimet perinteiselle ulkopolitiikalle eli istuvan …
Kun jumala kuoli ja yleinen mielipide siirtyi voimattomana eläkkeelle, roistovaltiot ja kansainvälisen politiikan pahat teot olivat jäädä vaille tuomioita. Poliitikot ja erityisesti media oli kuitenkin valppaana ja marssitti areenalle kansainvälisen yhteisön. Se tuli tarvittaessa paikalle Usain Boltia nopeammin tuomitsemaan pahiksia: lentokoneen pudottajia, miehittäjiä, ydinkokeita, ilmastonsaastuttajia, ja niin edelleen. Kansainvälinen yhteisö on edeltäjiään mahtavampi voima, mutta kuka tai mikä se oikein on? Englantilainen koulukunta tarjoaa teoriakäsitteen Onneksi professorilla on itseään lahjakkaampia opiskelijoita ja väitöskirjatutkijoita, jotka voivat opettaa professoriakin katsomaan asioita uudelta …
Presidentinvaalin mediajulkisuuden huomio on pääsääntöisesti muissa kuin presidentin työhön ja ammattitaitoon liittyvissä asioissa. Ammattitaitoa vaativiin vastuullisiin tehtäviin ei yleensä valita tekijää laittamalla hakijat riviin puhumaan niitä näitä tai kysymällä heiltä mitä sattuu. Jos lentäjä laitettaisiin ohjaimiin moisen tentin jälkeen kysymättä edes lentolupakirjaa, tulos voisi olla traaginen. Valtiolaivan peräsimessä vastuu on vielä suurempi. Erityisesti televisiokeskustelujen vetäjät ja eräät ehdokkaat tuntuvat systemaattisesti pyrkivän siihen, että ulkopolitiikasta ei puhuttaisi. Kyllä toimittajat tekevät journalistista työtään hyvin ammattitaitoisesti. Kansaa kiinnostavia kysymyksiä he esittävät. Pääsääntöisesti siitä, …