Professori Mika Aaltola Keskustan presidenttiehdokkaaksi!

Eduskuntavaalit onnistuivat Suomen Keskustalta sikäli hyvin, että nyt puolue voi aloittaa vankan uudistumisen. Sekä ohjelmallisella tasolla että myös kansanliikkeenä.

Piakkoin edessä olevan presidentinvaalit tarjoavat yhden tärkeän mahdollisuuden ja väylän tähän uudistumistyöhön. Mahdollisuuden hyödyntäminen riippuu siitä, millaisin kasvoin Keskusta lähtee taisteluun presidentin virasta. Jos halutaan jatkaa eduskuntavaaleja edeltänyttä taaperrusta, Keskusta asettaa ehdokkaan, joka saa suurehkon äänimäärän, mutta häviää kisan Kokoomuksen ja SDP:n valovoimaisille vaihtoehdoille.

Tai sitten Keskustan on asetettava niin valovoimainen ehdokas, että presidenttikisan voitosta voisi todella kilpailla, jopa voittaa koko kisa. Sellainen ehdokas olisi olemassa ja suorastaan tarjolla ketteräliikkeiselle ja nopealle Keskustalle.

Tuo henkilö on jo tuttu kaikille suomalaisille. Ulkopoliittisen instituutin johtaja, professori Mika Aaltola.  Joka on ilmoittanut lähtevänsä kisaan, jos kannatusta löytyy. Sitä varmasti myös löytyy ainakin kansanliikkeestä, jonka syntyminen ei ole lainkaan vaikeaa eikä mahdotonta.

Keskustalla olisi kuitenkin tarjota jotakin, jota kansanliikkeellä ei ole. Potentiaalisesti vahva ja kattava organisaatio ja jäsenistön vankka tuki vaalityössä.

Aaltolan ansiot sekä ehdokkaaksi että presidentiksi ovat kiistattomat. Ja lisäksi ne sopivat erinomaisen hyvin maalaisliittolais-keskustalaiseen arvomaailmaan.

Aaltola on tämän hetken ehkä isänmaallisin henkilö. Myös kotiin liittyvät arvot ovat kunnossa, jopa niin, että perheen hyvinvointi saattaa olla jopa suuri kynnys ehdokkuudelle. Ulkopoliittinen osaaminen nojaa kolmenkymmenen (30) vuoden tutkijakokemukseen ja muutoinkin hankittuun ulkopoliittiseen tietämykseen. Asiaan liittyvät kotimaiset suhteet ovat kunnossa sekä puolueisiin että päätöksentekijöihin. Ja varsinkin mediaan.

Politiikan tutkijana Aaltolalla on vankka tietämys politiikasta yleisemminkin. Hän on varsin kaukana esimerkiksi Olavi Hongasta tai vastaavista politiikan ulkopuolelta pullahtaneista poliitikoista. Hullun lehmän tautia koskenut väitöskirja antaa pohjaa arvioida kansainvälisen elintarviketuotannon riskejä. Uskonnollisiin arvoihin Aaltola on perehtynyt myös tutkijana tarkastellessaan uskonnon roolia amerikkalaisessa poliittisessa kulttuurissa.

Ja kun ajatellaan Yhdysvaltojen keskeistä roolia Natossa, on erinomaisen hyvä asia, että Aaltola on perehtynyt amerikkalaiseen ajatteluun ja yhteiskuntaan perusteellisesti jo opiskeluaikana mutta myös toimiessaan Minnesotan yliopiston professorina kaksi vuotta ennen työtään ulkopoliittisessa instituutissa.

Luonnollisesti Keskustan jäsenistö päättää ehdokkaasta, ja paras olisi, jos puoluekokoukseen valmistauduttaisiin järjestämällä presidenttiehdokkaista jäsenäänestys. Näin myös Aaltola pääisi kiertämään kenttää. Tilaisuuksiin olisi varmuudella tungosta.

Aaltola toimisi jalona ritarina, joka herättää prinsessa Ruususen unta nukkuvan järjestökoneiston uuteen uljaaseen nousuun.

Toivon, että joku puolueosasto tekisi nopeasti Aaltolan ehdokkuudesta aloitteen.  Medianäkyvyyttä saisi lisää, kun sopiva valtuuskunta kävisi pyytämässä Aaltolaa kisaan mukaan!

Kaikki keskustalaiset (myös muista puolueista) rintamaamme Aaltolan puolesta yhtykää! Tämä on ensimmäinen taisto aidon poliittisen vihreyden puolesta!

***

Tämä kirjoitus ilmestyi 14.4. Suomenmaassa. En ole Keskustan jäsen, mutta osallistun puolueen sisäiseen keskusteluun. Tämän puheenvuoron ydin ei ole Aaltolassa, vaan Keskustan tilassa. Mutta toki Aaltola on myös tietty reaali-ilmiö, ja ainutlaatuinen poikkeama suomalaisessa politiikassa. Yliopistotaustaiset henkilöt eivät ole presidenttikisoissa menestyneet Paasikiveä lukuunottamatta, hän oli tovin aikaa julkisoikeuden apulaisena (apulaisprofessori?) Helsingin yliopistossa ennnen Kansallis-osake pankin johtajuutta. Päämänisterinä ovat olleet ainakin professori Vennola Ståhlbergin aikana kahteen kertaa, ja jatkosodan aikana professori/kansleri Edwin Linkomies. Jatkosodan jälkeen hallituksessa on istunut kai vain kaksi professoria vähäisissä tehtävissä.