Sunnuntai 6.10.2024

Kuluneen kesän aikana on ollut vahva tunne siitä, että Suomella ei tässä pahassa maailmassa ole tulevaisuutta. Ei ainakaan inhan itänaapurin vieressä. Onneksi olen ollut väärässä, itänaapuri on paha, mutta…

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimitus on julkaissut tänään pääkirjoituksen (joka heijastaa lehden omien sanojen mukaan lehden periaatelinjaa), jonka mukaan ”Venäjän uhka jatkuu pitkään, ja varustelun aikakausi on vasta alussa”.

Mutta ei huolta huomisesta.

Lehden mukaan sekä puolustusteollisuus että puolustuksesta vastaavat poliitikot ymmärtävät, että edessä on pitkäkestoinen Venäjän uhka, johon on ”vastattava  … kylmän sodan ajan vanhaan tyyliin.” Se tarkoittaa myös sitä, että ”tarvitaan kestävää puolustusta ja sille rahat, resurssit sekä poliitikkojen ja kansalaisten tuki”. Koska ”ilman vahvaa puolustusta ja pelotetta Venäjän sotilaalliseen uhkaan on vaikea vastata”.

Hesarin mukaan ”Euroopan turvallisuus vaatii pitkäjänteistä sitoutumista puolustuksen vahvistamiseen heikossa taloustilanteessakin…”

Ja ennen muuta:

”Puolustusmenojen pitäminen uskottavalla tasolla vaatii poliitikoilta viisasta priorisointia niin, etteivät kokonaisturvallisuuden keskeiset osatekijät – kuten koulutustaso ja terveyspalvelut – heikenny2”.

Ja kaiken huipentumana on kristallinkirkas ja vastaansanomaton totuus:

”Sodat eivät pääty tauhaan, vaan seuraavaan sotaan valmistautumiseen”.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan julistama periaatelinja on kristallinkirkas ja oikeansuuntainen. Se edustaa rehellistä ja avointa voimapoliittista realismia, eikä siinä turhaan sekoiteta kuvaa millään ”arvoperustaisuudella” tai edes ”sääntöperustaisuudella”.  

Pääkirjoituksen maailmankuva sisältää pelkän kovan kansainvälisen järjestelmän, jossa valtioiden suhteet perustuvat kovaan sotilaalliseen valtapolitiikkaan ja sen mukaisesti huomio kohdistuu pelkästään sotilaalliseen uhkaan ja siis sotilaalliseen ”turvallisuuteen”. Tämän näkemyksen mukaan totuus on ikuinen ja muuttumaton: sota ei pääty rauhaan vaan uuteen sotaan. Vastassa voi olla ”nykyisen” sodan jaloilleen noussut häviäjä, tai sitten joku muu taisteluun halukas ja valmis – ja sellainen varmuudella löytyy ja on ehkä tiedossakin. Tässä kuvassa sota on sääntö, rauha tilapäinen poikkeus – joten ilmeisesti maailmalla riehuu jatkuva kaikkien sota kaikkia vastaan;  jos ei valtioiden niin ainakin liittoutumien tai suuralueiden välillä.

Kun on tiedossa, että sodan päättymisen jälkeen on edessä uusi sota, ei kannata ryhtyä lepäämään laakereilla ja tuudittautua rauhan petolliseen uneen. Kaikki on tehtävä tosin jo tässä ja nyt, käynnissä olevan sodan aikana. Asetuotantoa on lisättävä koko ajan, ja koulutus ja terveyspalvelutkin on räätälöitävä sen mukaisesti kuntoon. Siis palvelemaan sodankäyntiä ja ilmeisesti Suomemme kiihtyvää asevarustelua (varustelun aikakausi on kuitenkin vasta alussa, ehkä jo kohtuullisen hyvässä. Varsinkin jos ja kun aseteollisuudelta tilataan tuotteita: ”Puolustusteollisuus on kuitenkin liiketoimintaa, eivätkä yritykset avaa tuotantolinjoja, ellei hallituksilta – tässä rapauksessa Suomen hallitukselta – tule tilauksia”. Koska vaarana on se, että ”poliitikkojen katse kääntyy muualle, kun akuutti kriisivaihe Ukrainassa on ohi”, on muistettava, että sota ei pääty rauhaan vaan uuteen sotaan! Siis investoinnit eivät mene hukkaan, jos valtiovalta turvaa aseteollisuuden tulevaisuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan ja pysyy Helsingin Sanomien viitoittamalla periaatelinjalla.

On vaikea sanoa, periikö rehellisyys maan, mutta jos perii, niin Helsingin Sanomat ainakin on perijöisen jonon kärjessä.  Pääkirjoitus on ainakin siinä rohkea ja rehellinen, että varsin yleiseksi kehittynyt januskasvoisuus ei sitä ainakaan vaivaa. Monella poliitikolla ja myös asiantuntijalla on Rooman jumalalta peritty pää: toinen puoli päätä on sodan puolella, toinen puoli rauhan puolella. Roomassa Janus näytti sodan kasvot sodan aikana, ja rauhan kasvot rauhan aikana. Mutta molemmat kasvot eivät näkyneet samaan aikaan (Helsingin Sanomat näyttää kirjoituksessaan johdonmukaisesti vain sodan kasvot, eikä pidä pään kääntymistä rauhan kasvoiksi koskaan edes mahdollisena). Moni kahdella tuolilla istuja puolestaan näyttää molemmat kasvot yhtä aikaa. Voi aikoja, voi tapoja!

2 kommenttia On Sunnuntai 6.10.2024

Kirjoita kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Site Footer

Sliding Sidebar