Vilho Harle, politiikan tutkimuksen (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi emeritusprofessori. Alustus Pohjanranta-seminaarissa Tampereella 11.8.2023 Perustuu teoksiini Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Toinen uudistettu laitos (Helsinki: Rosebud 2023) sekä Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen (Helsinki: Rosebud. Ilmestyy, syksy 2023). Käyttämäni moniulotteiden ulkopolitiikan tutkimuksen lähestymistapa kiinnittää huomion ulkopolitiikan kolmeen toiminta-areenaan: kansainväliseen järjestelmään, kansainväliseen yhteisöön ja maailmanyhteisöön. Perinteinen ja vallitseva tapa puhua ulkopolitiikasta on nähdä se valtion kansallisen edun (erityisesti turvallisuuden) ajamisena suhteessa toisiin valtioihin. Sen mukaan ulkopolitiikka tapahtuu kansainvälisessä …
Blog Posts
Pohjanranta-keskustelujen esitelmän aikaisemman version ”korjattu” laitos 16.3.2023. Tämä kehittyy vielä jatkossa suppeammaksi akateemiseksi julkaisuksi. Tämä on vapaasti käytettävissä ja jaettavissa, mutta olisi hyvä jos tämä lähde silloin mainittaisiin. Tämän katsauksen tarkoituksena on soveltaa moniulotteisen ulkopolitiikan (Harle 2011; 2022) käsitettä Suomen ulkopoliittisen kokonaisuuden tarkasteluun ja ulkopolitiikan muutoksen hahmottamiseen. Katsaukseni liittyy aikaisempiin ulkopolitiikan muutosta pohtineisiin teksteihin Kosmopolis-lehdessä (Apunen 2015; Aaltola 2015; Juntunen 2016). Teen sen kuitenkin erilaisella tavalla: tarkastelen ulkopolitiikan kokonaisuutta rajoittamatta huomiota vain yhdellä termillä ilmaistavissa olevaan ”linjaan” tai vastaavaan pelkistävään …
Julkaisin tämän Uuden Suomen blogeissa 16.3.25. Yritän pohtia siinä miten Trumpin politiikan erilaiset piirteet voisivat liittyä samaan kokonaisuuteen. Poliittisessa realismissa valtio ajaa kansallista etuaan ja tekee sen harkintansa mukaan jokaisella hetkellä ja jokaisessa paikassa tilannekohtaisten tarpeiden, vaatimusten ja mahdollisuuksien mukaan. Yhdessä paikassa voi siis tehdä yhtä, toisessa toista — mutta koko ajan tavoitellen menestystä ja onnistumista valtapolitiikassa, taistelussa vallasta. Usein tätä toimintaa pyritään ”myymään” yleisölle vastaanottajan hyväksymän retoriikan avulla (olemme maailmanrauhan, demokratian, Jumalan, läntisten arvojen, jne puolella), mutta joskus se …
Tässä jutussa näen rauhanomaisen yhteistyön ja kanssakäymisen kansainvälisen politiikan eli valtioiden välisen suhteen pääsääntönä. Sota on ihmiskunnan historiasta vain pieni osa. Historiantutkimus on kohdistanut huomion vain sotiin ja sotasankareihin, mutta unohtaa se, että kunkin sodan aikana suurin osa ihmiskuntaa on sodan ulkopuolella, siis eläää ”rauhaa”. Jopa ns. maailmansodat olivat käytännössä eurooppalaisia suursotia, suurin osa ihmiskuntaa oli niiden ulkopuolella. Puhun ’rauhan’ sijasta kansainvälisestä poliittisesta järjestyksestä. Se voi perustua esim. diplomatiaan, kansainväliseen oikeuteen ja kauppaan. Mutta siinä on mukana myös sota tai …
Kirjoitin tämän tekstin US-blogeihin. Tarkoitukseni on kirjoittaa teksti erikseen tässä ohimennen mainitusta James Burnhamin edustamasta ajattelusta, ja samalla myös tarkemmin RCK:n ja tuon suuntauksen samankaltaisuuksista. Burnhamin edustama suuntaus on monille tuttu George Orwellin teoksesta Vuonna 1984, jossa ilmiötä tarkastellaan Oseanian osalta sen yhdessä osassa elin Englannin Lontoossa. Siinä se tosin esiintyy dystopiana. RCK on puolestaan työn alla, ongelmana hänen teostensa saatavuus, niitä ei ole saatavilla netistä muutamaan lukuunottamatta ja olen kaukana myös suomalaisista kirjastoista. RCK:ta koskevaa tutkimusta on tosin paljon, …
Tämä kirjoitus on syntynyt maailmanjärjestyksen pitkää kehitystä koskevan tarkastelun tuloksena. Tekstin alkupuoli Trumpin hallinnon ”sisäpolitiikkaan” saakka perustuu havaintoihin, jutun loppu Aasian osalta on enemmän spekulointia. [”Sotablokkarit” tarkoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavia valtiohenkilöitä, asiantuntijoita, ja monia toimittajia. Siis kaikkia niitä, jotka kommentoivat kaikkea mahdollista liikkuvaa, usein monta kertaa päivässä. Samana päivänä Venäjä voittaa Ukrainan mutta myös häviää Ukrainalle.] Kirjoituksessa mainittu ”trotskilainen” maailmanvallankumous (josta Risto E.J. Penttilä puhuu) vaatisi erillistä käsittelyä. Hyvin lyhyesti: tässä on taustalla filosofi James Burnham, joka alkuaan uskoi …
Tämä blogi kohdistaa huomion poliittiseen retoriikkaan – sanoihin tekona — kuvitteellisessa tapauksessa. Reaktiot Trumpin kuviteltuun retoriseen tekoon ryhmitellään neljään tyyppiin.[En siis pohdi vastaavatko teot sanoja, tai millaisia konkreettisia tekoja mahdollisesti tulee esiin lausutun tekstin jälkeen]. Itse lausuma on teko, samoin on tuon retorisen siirron saama palaute tai reaktio. Edustaako palautesiirto alistumista, vai vastarintaa? Tämä tarkastelu tapahtuu ”maailmanpolitiikan” tasolla, mutta ilman kytkentää päivänpolitiikkaan. Tosin §jo reaalimaailmassa. Siinä tärkein alueista on Yhdysvaltojen sisäpoliittinen areena. Ratkaisevan taistelu demokratian puolesta tapahtuu Yhdysvaltojen sisällä. [Taistelua …
HUOMAA: Kirjoitin ja julkaisin tämän tekstin US-blogeissa 31.1.2025. Kun luet tekstiä ota huomioon seuraavaa: -Tarkoitan ”realismilla” ns. poliittista realismia, nimen omaan Hans J. Morgenthaun (yksi merkittävä kansainvälisen politiikan tieteenalan isistä) hahmottamassa muodossa (teoksessa Politics among Nations). Tämä realismi väittää, että valtio edistää ulkopolitiikassaan aina kansallista etuaan. Se puolestaan tarkoittaa taistelua vallasta, jossa valtio pyrkii säilyttämään valta-asemansa kansainvälisessä järjestelmässä tai lisäämään sitä. Valtio toimii siis itsekkäästi, sotilaallisen voimansa ja muidenkin kapasiteettiensa rajoissa. Tätä ei normaalisti esitetä julkisesti, vaan puetaan savuverhoon. Siinä …
Vilho Harle (vilho.harle@gmail.com) Sota Ukrainassa on jatkunut jo pian kolme vuotta, sotatilastojen mukaan ehkä jopa vuosikymmenen. Itse konflikti (eturistiriita tai eturistiriidat) on vielä vanhempi, se sai alkunsa jo Neuvostoliiton hajoamisesta 1991. Sodasta on puhuttu viime vuosina kuin Toisen on uskottu voittavan ja saavan kultamitalit kaulaansa. Toisen voiton tämä yleisö on halunnut estää, maksaa mitä maksaa. Sodassa ei kuitenkaan ole voittajia tennisottelun tapaan. Sodassa kuolee ja vammautuu ihmisiä, sotilaiden lisäksi kasvava määrä siviilejä. On absurdia puhua sodan voittamisesta, koska siinä kaikkia …
Mitä on arvopohjainen realismi? Esitän tässä kaksi näkökulmaa pohdittavaksi. En vastaa suoraan kysymykseen, enkä kohdista tätä kehenkään, enkä puhu nyt Suomen ”virallisesta” ulkopoliittisesta (uudesta linjasta). Pohdin vain realismia yhdestä näkökulmasta, ja myös arvoja ”läntisten arvojen” näkökuomasta. Molemmat näkökulmat voivat olla yllättäviä ja ainakin erilaisia kuin mistä tavallisesti puhutaan. Päiväkirjassani on ollut pitkä tauko. Käytännössä en ole lukenut enkä kirjoittanut mitään sitten kesäkuun alun. Tai olen ehkä jotakin lukenut, mutta se on ollut hiljainen prosessi ja ottaa aikaa ennen kuin jotakin …
Tasavallan presidentti ehtii kaikkeen. Tänään saimme lukea hänen puhelinsoitostaan Kiinan presidentille. Alex esitti kiinalaiselle virkaveljelle nopeaa ja helppoa ratkaisua Ukrainan sotaan. Hän pyysi Kiinan presidenttiä soittamaan yhden puhelun Venäjän presidentille, ja kas, siitä syntyisi rauha vielä nopeammin kuin Trumpin suunnitelmassa. Kiinan presidentin tulisi vain ilmoittaa Venäjälle, että Kiinan antelias tuki loppuisi heti. Ja sen seurauksena Venäjän olisi pakko lopettaa sota ja vetäytyä valloittamiltaan alueilta. Yksinkertaista ja helppoa. Terve ja kannatettava ajatus. Kun Alexin rauhansuunnitelma toteutuu heti, kun Kiinan presidentti ehtii …
Kanava 4/24 sisältää kolme Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitystä (jatkosodan päättymisestä nykypäiviin) kartoittavaa ja arvioivaa kirjoitusta. Niistä laajin on Jukka Tarkan ”Suomen hienot hetket”. Juhani Suomen Katsaukset-puheenvuoro ”Arvopohjainen mutta tuskin realistinen”, ja Sebastian Lindbergin samoin Katsaukset-puheenvuoro ”Pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan paradoksi”. Näistä Tarkan kirjoitus paneutuu Paasikiven ja Kekkosen aikojen tarkasteluun. Artikkelissa ei ole juurikaan uutta, mutta jonkin verran mielenkiintoisena voi pitää Tarkan osin rakentavaa suhtautumista ”suomettumisen” aikoihin. Paasikivi tosin tarjoaa hänen mielestään enemmän hienoja hetkiä 10-vuotisen virkakautensa aikana kuin Kekkonen …