Blog Posts

Suomi hyvän ja pahan taistelussa

Vilho Harle, politiikan tutkimuksen (kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi emeritusprofessori.  Alustus Pohjanranta-seminaarissa Tampereella 11.8.2023 Perustuu teoksiini Moniulotteinen ulkopolitiikka (Helsinki: BoD 2022) ja  Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Toinen uudistettu laitos (Helsinki: Rosebud 2023) sekä Kaaoksesta sosiaaliseen järjestykseen (Helsinki: Rosebud. Ilmestyy, syksy 2023).   Käyttämäni moniulotteiden ulkopolitiikan tutkimuksen lähestymistapa kiinnittää huomion ulkopolitiikan kolmeen toiminta-areenaan: kansainväliseen järjestelmään, kansainväliseen yhteisöön ja maailmanyhteisöön. Perinteinen ja vallitseva tapa puhua ulkopolitiikasta on nähdä se valtion kansallisen edun (erityisesti turvallisuuden) ajamisena suhteessa toisiin valtioihin. Sen mukaan ulkopolitiikka tapahtuu kansainvälisessä

Jatka lukemista

Suomen ulkopolitiikan muutos moniulotteisen ulkopolitiikan viitekehyksen valossa

Pohjanranta-keskustelujen esitelmän aikaisemman version ”korjattu” laitos 16.3.2023. Tämä kehittyy vielä jatkossa suppeammaksi akateemiseksi julkaisuksi. Tämä on vapaasti käytettävissä ja jaettavissa, mutta olisi hyvä jos tämä lähde silloin mainittaisiin. Tämän katsauksen tarkoituksena on soveltaa moniulotteisen ulkopolitiikan (Harle 2011; 2022) käsitettä Suomen ulkopoliittisen kokonaisuuden tarkasteluun ja ulkopolitiikan muutoksen hahmottamiseen. Katsaukseni liittyy aikaisempiin ulkopolitiikan muutosta pohtineisiin teksteihin Kosmopolis-lehdessä (Apunen 2015; Aaltola 2015; Juntunen 2016). Teen sen kuitenkin erilaisella tavalla: tarkastelen ulkopolitiikan kokonaisuutta rajoittamatta huomiota vain yhdellä termillä ilmaistavissa olevaan ”linjaan” tai vastaavaan pelkistävään

Jatka lukemista

KESKIVIIKKO 3.7.2024

Tasavallan presidentti ehtii kaikkeen. Tänään saimme lukea hänen puhelinsoitostaan Kiinan presidentille. Alex esitti kiinalaiselle virkaveljelle nopeaa ja helppoa ratkaisua Ukrainan sotaan. Hän pyysi Kiinan presidenttiä soittamaan yhden puhelun Venäjän presidentille, ja kas, siitä syntyisi rauha vielä nopeammin kuin Trumpin suunnitelmassa. Kiinan presidentin tulisi vain ilmoittaa Venäjälle, että Kiinan antelias tuki loppuisi heti. Ja sen seurauksena Venäjän olisi pakko lopettaa sota ja vetäytyä valloittamiltaan alueilta. Yksinkertaista ja helppoa. Terve ja kannatettava ajatus. Kun Alexin rauhansuunnitelma toteutuu heti, kun Kiinan presidentti ehtii

Jatka lukemista

Lauantai 22.06.2024

Kanava 4/24 sisältää kolme Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitystä (jatkosodan päättymisestä nykypäiviin) kartoittavaa ja arvioivaa kirjoitusta. Niistä laajin on Jukka Tarkan ”Suomen hienot hetket”. Juhani Suomen Katsaukset-puheenvuoro ”Arvopohjainen mutta tuskin realistinen”, ja Sebastian Lindbergin samoin Katsaukset-puheenvuoro ”Pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan paradoksi”. Näistä Tarkan kirjoitus paneutuu Paasikiven ja Kekkosen aikojen tarkasteluun. Artikkelissa ei ole juurikaan uutta, mutta jonkin verran mielenkiintoisena voi pitää Tarkan osin rakentavaa suhtautumista ”suomettumisen” aikoihin. Paasikivi tosin tarjoaa hänen mielestään enemmän hienoja hetkiä 10-vuotisen virkakautensa aikana kuin Kekkonen

Jatka lukemista

Keskiviikko 19.06.2024

Eilen kommentoimani Lonka-Sipilän loistava artikkeli Itä-Suomen turvattomuudesta on muhinut aivoissani yön yli ja nyt jo koko päivän. On alkanut mietityttää, uskallanko lähteä torstaiaamuna Kuopioon. Pitääkö pelätä, että joku ryssä tärräyttää heti turpaan, kun kävelen Kuopion torille tervehtimään Veljmiestä ja sen kalloo. Ehkä pyydän Sirviön suojaamaan minua, iso mies kun on eikä ryssiä kumartele. Aloin myös miettiä missä se ItäSuomi oikein on (vrt. Harle & Moisio: Missä on Suuomi?). En löytänyt kartasta sen rajoja enkä sijaintiakaan. Kun pengoin muistilokeroitani, niin sieltähän

Jatka lukemista

Tiistai 18.06.2024c

Harriet Lonka ja Heikki Sirviö julkaisivat Kanava 4/2024 artikkelin ”Itä-Suomen kehittäminen tekisi Suomesta turvallisemman.” Tässä minua kiinnostaa Heikki Sirviö henkilönä. Hän opiskeli alkuaan kansainvälistä politiikkaa ja osallistui johtamaani graduseminaariin. Gradun aiheena oli Veikko Huovisen teos Rauhanpiippu (ja myös toinen teos, Veitikka). Aihevalinta oli poikkeuksellinen kansainvälisen politiikan tieteenalalla – myöhemmin toki kaunokirjallisen ja muun taiteen aineistoihin kohdistui merkittävää tutkimusta, sekä ulkomailla että Suomessa. Jossain määrin olen tuotakin suuntausta harrastanut, alkuaanhan aioin opiskella kirjallisuutta ja sittemmin jopa suoritin kirjallisuudesta gradua vaille maisteritutkinnon

Jatka lukemista

Tiistai 18.06.2024c

Tiistai 18.06.2024 Kanava-lehdessä 4/2024 ilmestyi Robert Wihtolin essee Kiinan talousihmeen epävarmasta tulevaisuudesta. Itse tekstiä en kommentoi, en tunne Kiinan taloutta ja sen nykytilaa. Jonkin verran sain seurata talousuudistuksen alkuvaiheita ja kuulla silloin myös siitä, mihin Kiina oli pyrkimässä: kehitysmaasta teollistuneeksi maaksi. Ongelmiahan siinä oli, monellakin tapaa. Jotkut asiat pistivät silmään hieman erikoisina tapauksina, ja myös voimakas panostus keskittävään, suorastaan ylikapitalistiseen talouteen (kasvua! kasvua! kasvua!) arvellutti. Krittisiä huomioita sai julkilausua, Kuulijat totesivat hymähdellen, että kyllä meilläkin tuota konservatiivista arvostelua esitetään. Konservatiivinen

Jatka lukemista

Tiistai 18.06.2024b

Kanava on lehtimaailman pienoinen erikoisuus. Siinä julkaistaan tutkijoiden ja muidenkin osaajien kohtuullisen pitkiä, perusteellisia ja harkittuja esseitä. Niiden aiheet käsittelevät politiikkaa ja kulttuuriakin varsin monipuolisesti ja laaja-alaisesti. Jonkin verran toisinajatteluakin tai muuta muoti-ilmastosta poikkeavaa tekstiä joukossa ilmestyy, tosin vähän. Tässä ja seuraavissa päiväkirjamerkinnöissä kommentoin lyhyesti muutamia kirjoituksia tuoreimmassa numerossa 4/2024. Tässä lehden pääkirjoituksesta muutama sana. Kyseessä on toimittaja Tuomo Lappalaisen teksti urheilun ja politiikan suhteesta. Tärkeä aihe, josta muistuu mieleeni luentoni urheilun ja politiikan kytköksistä Helsingin yliopiston Studia Generalia –

Jatka lukemista

Maailmanjärjestys murroksessa — mihin menet Suomi?

Vilho Harle Helsinki 8.6.2024  Rauhan puolesta kansanjuhla. Tekstiä saa käyttää ja jakaa vapaasti, joko tällaisena tai osittain. Lähdettä ei tarvitse mainita. Toivon että tätä jaettaisiin aktiivisesti mahdollisimman paljon! Kun puhutaan maailmanjärjestyksestä ja sen murroksesta, katse on nostettava ajankohtaisista yksityiskohdista  suurempaan kuvaan. Siinä on nähtävä ihmiskunta, joka ei yhtenä kokonaisuutena voi hoitaa yhteisiä eli poliittisia asioitaan, vaan on organisoitunut sen vuoksi pienemmiksi yksiköiksi. Niissä  poliittiset asiat hoidetaan sekä noiden yksiköiden sisällä että välillä. Joskin jo varhaisessa historiassa syntyi suuria alueellisia yksiköitä

Jatka lukemista

Tiistai 18.6.2024

On ollut pitkä tauko. Nyt aloitan uudelleen. Aluksi lisään artikkeleihin puheen maailmanjärjestelmän muutoksesta ja Suomen ulkopolitiikasta sen osana. Se kertoo siitä, missä ajatukseni nykyisin kulkee. Lisään myös aineistoa päiväkirjaan, tänään varmaan useampia tekstejä. Muistutan myös siitä että teokseni KAAOKSESTA JÄRJESTYKSEEN (Rosebud 2024 ) lopultakin ilmestyi pari-kolme viikkoa sitten.

Jatka lukemista

KAAOKSESTA JÄRJESTYKSEEN –SOSIAALISEN JÄRJESTYKSEN IDEAT SIVILISSATIOIDEN SYNTY- JA KEHITYSVAIHEISSA

Painossa oleva kirja, joka ilmestyy näinä päivinä (Helsinki: Rosebud 2024). Kirjan saa parhaiten Rosebudin omasta kirjakaupasta (Rosebud.fi). Tässä esitteessä on mukana kirjan alku ja loppuluku. Tämä on hieman suppeampi kuin kirjassa oleva, ja loppuluvun osalta jonkin verran uudelleenkirjoitettu. Tätä tekstiä saa jakaa ja käyttää vapaasti (mutta on viitattava lähteeseen eli ilmestyvään kirjaan -Vilho Harle: Kaaoksesta järjestykseen (Rosebud 2024)) normaalien hyvien tapojen mukaisesti. Saatteeksi ”Diplomatia on nykyisin suistunut raiteiltaan: ympärillä hämärtää, ja lähimmätkin tiet ovat pimentyneet varjojen peittoon. … Ihmiskunnan historia

Jatka lukemista

Perjantai 22.3.2024

Media näyttää iloitsevan siitä, että Venäjä on lopultakin tunnustanut olevansa sodassa Ukrainassa. Erikoisoperaatio on muuttunut sodaksi. Kevätväsymys ja suorastaan velttous on vaivannut mieltäni jo jonkin aikaa. Missään ei ole ollut nähtävillä mitään piristävää. Presidentinvaalit tuottivat syvällisen puhdistumisen (ulosteista ja muustakin liasta) eli kathartiksen. Ja siitähän on seurannut raukeuden, rentouden ja hyvinvoinnin tila. Maailman onnellisin kansa on onnesta raukeana, allekirjoittanut yhtenä sen mitättömänä osana. Joten suomalaisen yhteiskunnan hajoaminen, yhteiskuntarauhan järkkyminen, ei ole saanut mieleen mitään vipinää. Kuten tiedetään, kun ”oottaa aikaa

Jatka lukemista

Site Footer

Sliding Sidebar